Leikitäänkö välillä?

Niinhän sitä kuvitteli aloittavansa ihan kevyen retrovaateihkutusblogin, mutta avautumiseksihan tämäkin meni. Tajusin vähän jälkijunassa ettei blogi ilmoittele kommenteista, joten pahoitteluni kun niitä ei ole juuri tullut julkaistua, asia on nyt korjattu! Ilahduttaa kun huomaan jonkun lukevan ja kommentoivan aivoituksiani. Muutama äitibloggarikin on tänne linkittänyt, kiitokset teille!

Nyt vaihteeksi jotain kevyttä, siis. Pinnan alla muhii jo muutamakin avautumisaihe, mutta laitetaan nyt kuvapläjäystä tänne väliin ettette tukehdu paatokseen.

Leikkiminen on ihanaa. Lelut ovat ihania. Kiertelen lelukaupoissa hypistelemässä ja ihmettelemässä vähän väliä, lelujen maailma on maaginen. Lienee siis sanomattakin selvää, että odotan innolla sitä aikaa, kun pääsen leikkimään Nyytin kanssa! Äiti on varautunut jo leluarsenaalilla, vaikka eihän se pieni leluilla hetkeen vielä leiki.

Lelujen suhteen olen yhtä tiukkis kuin vaatteissakin: ei pastellisävyjä, ei brändejä, ei tonnikaupalla hajoavaa muovisilppua. Nyytin lelut on tarkoin valikoitu ja samaa linjaa tullaan jatkamaan. Mutta eläköön kirpputorit, retroleluja löytyy kaikkialta, eikä hintakaan ole paha kun tietää mitä tekee!

Muistatteko nuo ihmeellistä materiaalia olevat nukkapintaiset eläimet? Tämä kameli löytyi parilla eurolla kirpputorilta Tallinnasta ja on ihan loistokunnossa. Se joustaa ja tuntuu joltain kumin ja vaahtomuovin sekoitukselta. Mikäköhän tuo materiaali on nimeltään? Neuvostoliiton lahja maailmalle, tämä lienee niitä esineitä jotka selviävät ydintuhostakin. Näitä haalisin mieluusti lisääkin, mutta Suomen kirppiksillä hinnat ovat törkeitä ja kunto usein huono. Oh well, Tallinn calling. Kameli ajelee puisella vedettävällä kärryllä, jonka bongasin turkulaiselta kirppikseltä. Pohjan merkintöjen mukaan kärry on ihan Aito Wanha, eli 1950-luvulta. Puulelut <3

Helistimissä mennään klassikoiden voimalla. Suomi-lelujen (gosh mikä nimi!) valmistamat kirppariaarteet. Hymynaama oli pitkään äitiyspakkausten klassikko, kunnes jätettiin viimein 2010-pakkauksesta pois. Keltaisen nallen pään sisään tosin meni tiskikoneessa vettä, ja äiti on täällä vimmatusti helistellyt nallea viime päivät saadakseen veden pois. Hintaa näille tuli yhteensä 3,50€, keltainen nalle on rovaniemeläiseltä kirppikseltä, hymynaama ja sininen nalle huuto.netistä.

Samalta rovaniemeläiskirppikseltä kuin keltainen nallenpääkin. Tämän helistimen löytäessäni saatoin hieman kiljua? Kolme helisevää leppäkerttua käsittävä rengas kustansi euron.

Oi oi oi, Brion klasari, Hakka! Jokainen Erlend Loen "Supernaiivin" lukenut ymmärtää Hakan tärkeyden ihmisen elämässä. Saatan vielä tulla kiroamaan päivän jolloin hankin Hakan jos Nyytti sitä innostuu enemmänkin naputtelemaan, mutta ehkä sitten äitikin voi yön pimeinä tunteina purkaa vähän ahdistuksia naputtelemalla Hakkaa? 3€, Turun Kirppiscenter.

In Brio we trust. Brion pehmot ovat siitäkin loistavia, etteivät ne mene käytössä miksikään. Valtava käärme irtosi Helsingissä kahdella eurolla ja olin ohikulkijoiden ilmeistä päätellen huvittava näky marssiessani se harteillani kaupungin halki kotiin. Käärmeessä on piippaavia ja rahisevia osia, ja näillä näkymin se muuttaa majailmenaan Nyytin pinnasängyn pinnojen väliin. Olin käärmeen löytäessäni ja sen hinnan kuullessani niin innoissani etten yhtään tajunnut edes tinkiä, mutta se on vaan niin hieno! Pieni mato on samaa henkeä, sillä oli Turussa hintaa 20snt ja häntä helisee. Lohikäärmeen oli Nyytin mummi ostanut kirppikseltä Lahdesta hintaan 50snt punnittuaan valintaa vaaleankeltaisen Ainu-pupun ja tämän välillä. Hyvä äiti että tunnet tyttäresi, olisi Ainu voinut hautautua nurkkaan.

Ainoa lelu jonka olen Nyytille uutena ostanut on tämä Brion oravahelistin. Kävin yritysaikana hipelöimässä sitä useaan otteeseen ja reilu viikko plussan jälkeen kävelin juhlallisena Tarjoustaloon Nyytin isän kanssa ostamaan kurren. Se on ihana, ja näillä näkymin The Lelu joka tulee synnytyssairaalaan mukaan. Jokin aika sitten nämä olivat poistona Tarjoustalossa, muistaakseni n. 5€/kpl jos jotain muutakin kiinnostaa.

Puupalikat. Nämä ostin Turusta, pussillinen kolmella eurolla. Ollessani työharjoittelussa rakentelin yksinäisinä iltoinani näistä linnoja ja taloja. Puupalikoita haluan lisääkin, ne ovat ihan ykköslelu. Näiden kanssa olen miettinyt myös pientä tuunausprojektia: jos jossain pääsisi käyttämään isompia puutyökoneita, voisi peruspalikoita tehdä helposti itse isot määrät ja maalata haluamallaan tavalla. Näin Ombrellinon nettikaupassa ShapeMaker-palikat ja mietin, ettei tuollaisia olisi vaikea maalata itse:

 (koska hei kamoon, 49€ kahdestakymmenestäviidestä maalatusta puupalikasta?)

Odotan jo niin sitä pikkutyyppiä leikkimään kanssani. Siinä missä useimmat vanhemmat jo etukäteen tuskailevat sitä että joutuvat hiekkalaatikon reunalle (ja kuka sanoo että sinne on pakko mennä jos ei kiinnosta?), odottaa allekirjoitanut että pääsee kaivamaan mäkiä ja kaupunkeja ja tekemään linnoja. Kaikkeen toki kyllästyy, mutta odotan Nyytin kanssa leikkimistä ihan todella kovasti. Leikkiminen on elämässä parhaita asioita.