Kumpi se on? En pysty enää laskemaan montako kertaa viimeisen kahdeksan kuukauden aikana olen kuullut kysymyksen.
Miksi vauvoista kysytään ensimmäisenä sukupuolta? Miksi se on tuntemattomille kiinnostavin tieto? Kuinka moni kysyisi aikuiselta, onko tämä mies vai nainen? Miksei se vauvojen kohdalla (muka) ole tunkeilevaa?
Lähdetään siitä, että ensinnäkin jo koko kysymys on mielestäni älytön. "Kumpi" viittaa käsitykseen, jonka mukaan sukupuoli olisi yksi kahdesta vaihtoehdosta. Tunnen henkilökohtaisesti niin monia sukupuoleltaan moninaisia ihmisiä, etten yksinkertaisesti voi enää käsittää miten joku voi ajatella sukupuolen olevan joko tai. Sukupuolia on paljon enemmän kuin ne kaksi, jotka genitaalien perusteella suurimmalle osalle meistä synnyttyämme julistetaan.
Tuntemattomat saattavat ajatella sukupuoliuteluiden olevan helpoin tapa puhua vieraasta vauvasta, mutta se ei ole mielestäni riittävän hyvä syy. Tuskin kukaan "kumpiseonnittaja" on kysynyt mikä lapsen nimi on. Tai onko se iloinen. Tai mistä ruoasta se eniten pitää. Tai millä se tykkää leikkiä. Kaikki tuo kertoisi mielestäni enemmän lapsesta kuin tämän biologinen sukupuoli.
Tästä pääsemme aiheen toiseen puoleen: suomen kielessä on sukupuolelle vain yksi sana. Englannin sex ja gender erottelevat biologisen sukupuolen sukupuoli-identiteetistä. Varsin osuva jako. Siinä missä sex merkitsee jalkovälimme värkkejä kertoo gender ihmisestä paljon laajemmin, siitä miksi ihminen itse itsensä mieltää. Vaikka suurimmalla osalla biologinen sukupuoli on melko yksiselitteinen, kertoo sukupuoli-identiteetti paljon enemmän.
Kyllä, Myrskyä kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti. Olen siirtynyt sukupuolineutraali-termistä sukupuolisensitiivisyyteen, sillä neutraali vie ajatuksia liikaa siihen, että lapsesta kasvatetaan sukupuoletonta. Tästä ei tietenkään ole kysymys. Myrskylle kyllä kerrotaan mitä sieltä jalkovälistä löytyy, mutta kerrotaan myös, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Myrsky voi haluta tehdä tai olla. Sex on mikä on (toki sitäkin voi vaihtaa jos ei miellytä jostain syystä) mutta genderin Myrsky voi valita puolestani aivan vapasti.
Miten sukupuolisensitiivisyys käytännössä näkyy? Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikille ihmisille pitäisi tarjota kaikkea: tyttöjuttuja, poikajuttuja, unisexjuttuja. Pyrin siihen myös Myrskyn kasvatuksessa monin eri tavoin.
Ensinnäkin puheessa. En koskaan puhuttele Myrskyä tytöksi tai pojaksi, vaan tämän nimellä, lempinimellä tai muulla. Meillä asuu usein esimerkiksi ihana vauva. En myöskään puhu muista tyttöinä tai poikina/naisina tai miehinä. Mikäli tiedän ihmisen nimen, käytän sitä, jos en, sanon jotain muuta kuvaavaa. Meillä ei käy huoltosetiä vaan asentaja eikä kaupassa ole kassatätejä vaan myyjiä. Tädittely ja sedittely on muutenkin oksettavaa, saatika sen puolesta että ihmiset nähtäisiin ennenkaikkea sukupuolensa kautta. Meidän ihana vauva, herra prinsessa, olkoon mitä on.
Toisekseen puen Myrskyn välittämättä värikoodeista. Hihittelen vanhemmille, joiden linja on "ettei siis TODELLAKAAN voi pojalle laittaa pinkkiä päälle hyi". Lasten värikoodaaminen alkoi vasta 1800-luvun lopulla, ja silloinkin värikoodit olivat päinvastaiset. 1880-luvulta 1940-luvulle pinkki oli poikien ja sininen tyttöjen väri. Toinen maailmansota muutti asiaa osaltaan natsien merkitessä homot pinkein kolmioin keskitysleireillä. Ennen "vahva ja maskuliininen" punainen muuttui häpeälliseksi - siis sopivaksi tytöille!
Myrskyllä on niin sinisiä autopaitoja kuin pinkkejä puputunikoitakin, sekä tietenkin loputtomasti unisex-vaatetta. On käsittämätöntä kuinka paljon värillä on väliä! Esimerkkejä:
Myrskyllä on päällään sininen farkkuhaalari ja päässään pipo, jossa on autoja. Myrsky leikkii punaisella puuautolla. Vastaan tulee vanhus, joka toteaa: "Onpa reippaan näköinen poika! Hieno auto, tuleeko susta rallikuski isona? Taidat olla aika rasavilli, sellainen on katse."
Seuraava päivä. Myrskyllä on päällään marjapuuronpunainen bambihaalari ja sylissä My Little Pony. Vastaantulija pysähtyy ihastelemaan: "Oletpa nätti tyttö, ihanat isot tähtisilmät! Onpa söpö poni, silläpä on varmaan kiva ratsastaa. Hirmu herttainen olet, oikea hurmuri!"
Sama lapsi, eri päivä, eri vaatteet.
Omien kokemusteni pohjalta voin sanoa että on ihan täyttä höpöhöpöä etteivät vaatteet ja sukupuolen tietäminen (tai luuleminen) vaikuta aikuisten käytökseen lasta kohtaan. Itse puen Myrskyä mahdollisimman monenlaisiin vaatteisiin antaakseni kokemuksia kaikenlaisesta suhtautumisesta. Haluan Myrskyn kuulevan että on ihana, vahva, reipas, kaunis, balleriina, palomies, hurmaava, rasavilli.
Voiko lapsen minäkuvalle antaa liian paljon rakennuspalikoita? Itse en usko että voi. Toivon, että mahdollisimman monet saavat mahdollisimman suuren paletin, josta valita millaisiksi ihmisiksi haluavat kasvaa biologisesta sukupuolestaan riippumatta. Itse aion jatkaa pakan sekoittamista pukemalla ihanaa vauvaa miten sattuu, antamalla sen leikkiä millä haluaa ja tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaisia asioita joista valita.
Kuvista kiitos ihanalle äitien tukiryhmälle, joka inspiroitui keskustelemaan sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja kokeilemaan omilla vauvoillaan sekä perheidensä lapsuuskuvilla sitä, menisikö pieni lapsi täydestä sekä tyttönä että poikana pelkkiä vaatteita vaihtamalla. Judge for yourself. (c)
Voi elämä! eikös jokainen vois kasvattaa lapsensa ihan just silleen miten parhaaksi näkee? Ei tarvitse esittää kaikkitietävää jossain itkublogissa.
VastaaPoistaEi ole kummiskaan vain yhtä oikeaa kasvatusmetodia, löytyy jokaiselle metodille aina vastustajansa. En sano että vastustaisin metodejasi, tunnen useemman jotka käyttävät samaa. Mutta sitä en ymmärrä että on pakko siitä blogiin kirjotella.
"Voi elämä" voisi sanoa myös sellaiselle, joka haluaa pitää blogimaailman puhtaana blogikirjoituksista. Anonyymi, mitä mielestäsi blogeissa olisi hyvä käsitellä, ellei kirjoittajan ajatuksia ja näkemyksiä hänelle tärkeistä asioista?
PoistaTämä on hyvä teksti, mutta joitain aihe selvästi nyppii yli kaiken. Tai sitten jotkut vain trollaavat.
Minusta kirjoittaja ei suoraan pidä arvojaan ainoina oikeina ja kun tekstiä lukee niin ei siellä varsinaisesti tuputeta väkisin asiaa muille, mutta ei myöskään anneta tilaa tai sivuta ajatusta muista vaihtoehdoista. Itse ehkä pyrin ajattelemaan asioita kirjoittajan tekstiä laajemmin ja syvemmin ja punnitsemaan eri vaihtoehtoja sulkematta mitään pois. On kuitenkin syytä muistaa että blogin kirjoittaja saa ilmaista ajatuksiaan vapaasti ja on rakentavampaa esittää kritiikkiä aihetta kohtaan eikä kirjoittajaa kohtaan. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Jos tuntuu että joku teksti provosoi liikaa että pystyisi käsittelemään sitä asiallisesti niin on parempi siirtyä eteenpäin ja unohtaa koko kirjoitus.
PoistaHei Anonyymi, minulta meni ohi se kohta jossa esitän kaikkitietävää tai sanon että kaikkien pitäisi kasvattaa lapsensa näin. Lue teksti ja laske kohdat joissa käytän termejä kuten mielestäni, kokemusteni pohjalta, oma käsitykseni.
VastaaPoistaBlogosfääri on siitä hieno asia, että eri ihmiset voivat esitellä erilaisia näkemyksiään asioista. Jos en tästä tänne, vauvablogiini joka käsittelee ideologioitani ja lasten kasvatusta, kirjoittaisi niin mikäköhän olisi oikea foorumi? Vai olisiko oikea tapa pitää tällaiset hömpötykset ihan vaan omana tietonaan eikä huudella niitä internetissä? Tervetuloa 2010-luvulle ;)
Tuo lapsien vaate asia on varmasti hyvinkin totta. Länsimaiset ihmiset (rajaan näin kun en tarpeeksi tunne kaukaisia kulttuureja) tunnistavat pienen lapsen sukupuolen värien, kuvien tai tukan perusteella. Punainen ja kukikas pitkätukka on tyttö ja sininen autopaitainen pystytukka on selvästi poika. Tunnen erään tällä hetkellä kolmen vanhan pojan joka käyttää kaikenvärisiä ja kuvioisia vaatteita ja jolla on hiuksissa pompula ja joskus pinnejä. Suurin osa ihmisistä pitää häntä ensin tyttönä.
VastaaPoistaMinusta olisi hyvä että lapsia ei värikooditettaisi niin paljon. Ei voi olla tyttöjen värejä ja poikien värejä. Silti niitä on. Enkä oikeastaan kyllä näe suoranaista haittaakaan värikoodeissa, mutta minusta olisi vain paljon mielenkiintoisempaa ja vapaampaa voida valita värit mieltymysten eikä sukupuolen mukaan. Lelutkin lapsen pitäisi saada valita vapaasti. Kuka tahansa saa leikkiä poneilla tai autoilla.
Me suhtaudumme eri sukupuoliin eri tavalla ja sitä taas ei minusta pitäisi lähteä väkisin muuttamaan. Ainakaan jos ei tiedetä tarkasti mihin tämä erilainen käytös perustuu. Toki nykyään ollaan aika pitkälti siinä pisteessä että yhteiskunnassa ei pitäisi olla väliä mitä sukupuolta edustaa, mutta onko koko lajin muokkaamista lähteä väkisin kääntämään luontaisia toimintatapojamme johonkin suuntaan? Onhan sekin tieteellisesti todistettu että pojat ja tytöt ovat erilaisia muutenkin kuin ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Minusta lapsille pitää opettaa eri sukupuolien eroja. Onko maailma tai Suomi vielä kypsä siihen että lähdetään opettamaan muita sukupuolia kuin tyttöjä tai poikia? Suomi on minusta menossa siihen suuntaan, mutta ei vielä valmis. Kokomaailma on tässä asiassa vasta itämättömän siemenen tasolla. Jokainen saa toki kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaan, mutta vielä ei minusta voida esim. päiväkodissa ruveta opettamaan että on tyttöjä ja poikia ja Hermafrodiitteja ja homoja ja polyamorikkoja jne. Tällä hetkellä ollaan vielä ihan tyttö/poika asteella kun perheiden suhtautumista asiaan ei tiedetä. Lasten kysymyksiin toki minusta voi vastata rehellisesti, mutta muuten tämä aihe on syytä jättää jokaisen perheen itse käsiteltäväksi. (Kouluikäiset ja seksuaalisuuttaan käsittelevät ovat sitten jo ihan eri asia, mutta se menee jo aika kauas tästä aiheesta.)
Tulee nyt pitkä vastaus, mutta tuohon sukupuolineutraaliin tai sensitiiviseen kasvatukseen tulee niin se menee vähän samaa linjaa minusta kuin tuo miten suhtaudumme eri sukupuolta edustaviin vauvoihin. En toki ole perehtynyt aiheeseen ja siihen mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta ehkä tuo "neutraali" on luonut ennakkoluuloja. Minusta lapselle pitää joo tarjota kaikenlaisia leikkivälineitä ja erivärisiä vaatteitakin, mutta että koko kasvatus jätettäisiin sukupuolen osalta avoimeksi fyysisiä ominaisuuksia lukuunottamatta. Ensinnäkin jo se että miten käytännössä saisi itsensä tiedostamaan omasta käytöksestään kaikki ne pienet jutut jotka liittyvät sukupuolieroihin. Toiseksi miten varjella lasta muiden ihmisten ja yhteiskunnan vaikutukselta?
Olen itse sitä mieltä että olisi parempi kun ei liikaa yritä olla jotakin tai olla olematta jotakin. Tärkeintä on elää niin kuin itsestä luontaiselta tuntuu. Lapsen kasvatus ei saa olla suorittamista vaan elämää. Elämässä opetellaan elämisen taitoja. Jos liikaa lähdetään tietoisesti vaikuttamaan tai olemaan vaikuttamatta johonkin suuntaan (tai tässä tapauksessa kaikkiin suuntiin) niin kasvatus kuulostaa minusta suorittamiselta. Ehkä jos tuo sukupuolen korostamattomuus tulee luonnostaan eikä sitä tarvitse erikseen ajatella ja suunnitella niin ihan ok ja hyvä. Minulle se tuskin sopisi ja varmasti on monia muitakin.