Myrskytarha

Meillä on oma viljelypalsta. Nyt kun kesä on iskenut päälle ihan tosissaan, viihdymme Myrskyn kanssa täällä Myrskytarhaksi nimetyllä maapalalla usein.

 

Se sai omat puutarhatyökalut. Menivät suuhun monta kertaa. Päällä PoPin lippis, muumitossut, merkittömät keltaiset lappuhaalarit ja Nanson paita.

Palstalla riittää ihmeteltävää ja tunnusteltavaa.

Istutusruukuista saa rummun!

Meillä ei pelätä multaa! Ryömiköön ja syököön vapaasti, siinähän se vastustuskyky kovenee.

Retrolelujen invaasio

Alussa oli tiukka päätö: Myrskyllä on yksi lelulaatikko, johon kaikki lelut mahtuvat. Aika hyvin se on pitänyt, joskin soittimet ovat erillään muusta eikä kolmipyöräistä ja skeittilautaa lasketa leluiksi. Eh.

Itse olen ostanut Myrskylle uutena yhden lelun, huippusuositun Sophie the Giraffen puolivuotislahjaksi. Muu on löytynyt kirpputoreilta ja valikoitu huolella. Viimeisimpiä löytöjä ovat seuraavat:

Täyskuminen eläinjuna on lapsuudenleluni ja äitini toi sen Myrskylle. Ensimmäinen elukka on ollut hukassa ties kuinka kauan eikä ole oikein varmuutta millainen se mahtoi olla? Ajattelin että on turha haaveilla löytäväni tämän "Made in W.Germany"-sarjan osia lisää, mutta kappas!

Bambit, kukko ja punainen gorilla löytyivät Siivouspäivän kirppistapahtumasta Pihlajamäestä. Pussista maksoin euron. Karhu pyörillä tuli vastaan Itäkeskuksen Fidalla ja maksoi 50snt. Kaikissa on sama W.Germany-painatus. Nyt himottaa etsiä lisää näitä ja löytää veturiin kuuluva eläin!

Samaiselta Siivouspäivän Pihlajamäkikirppikseltä löytyi kaverilta tämä Jukka-lelun retroauto matkustajineen. Kaveri oli dyykannut auton ja oli nyt myymässä sitä, mutta kun innostuin autosta sain sen Myrskylle ihan ilmaiseksi. Myrsky fanittaa autoa ja puhisee tärkeänä ottaessaan palikkaukkoja lokeroista ja yrittäessään laittaa niitä takaisin.

Jukka-lelun Askare-laatikko löytyi Pihliskirppikseltä (Pihlajamäessä, mutta ei Siivouspäivän kirppis, kuinka hämmentävää!). Laatikossa on kaksi kolmiota, ympyrää, suorakaidetta, neliötä ja - öö - Space Invadersia? Hyväkuntoisesta Jukka-boksista pulitin 4 euroa. Kassalla myyjä totesi kuinka ei ole kuullut kenenkään koskaan saaneen tällaista lelua rikki ja kuinka häntä oksettaa kaikki muovikrääsä ja se ettei tehdä kestäviä ja kierrätettäviä leluja. Hear, hear.

Palapelien ostaminen kirpputoreilta on aina hieman arveluttavaa. Lahden Fidalta löytyi pussi paloja laatikossa eurolla. Hetken arvioituani päättelin että todennäköisesti kaikki palat ovat tallella. Sitten kasaamaan.

Kasattuani palapeliä sen mukana tuleeseen laatikkoon aikani totesin, ettei paloista tule järkevää kuvaa jos yritän sulloa ne suorakaiteenmuotoiseen laatikkoon. En ole nähnyt tällaista koskaan ennen! Palat saattavat olla millaisessa muodostelmassa ja miten päin hyvänsä!

Tässä oli haastetta äidillekin, saa nähdä koska Myrsky on tarpeeksi vanha tälle palapelille. Mutta kuvat ovat ihania!

Ydinsodan jälkeen maailmassa ovat jäljellä torakat, C-kasestit ja nämä nukkapintaeläimet. Tulen hulluksi kun en keksi mitä materiaalia nämä ovat! Aiemmin esitelty kameli sai seuraa: Pöllö, sieni ja pupu Tallinnan Jaama Turgilta yhteensä 2 euroa.

Samaista materiaalia tonttu ja Mishka-nalle Pihljamäen Siivouspäiväkirppikseltä euron tsibale!

Ja meillehän ei muovileluja tule! Paitsi... Noh, Fisher Pricen kassakone ja puhelin ovat vaan niin ihanat. Minulla oli kummatkin lapsuudessa ja kassakonetta etsinkin jonkin tovin. Vihdoin sellainen käveli vastaan Valtterin kirppiksellä Helsingissä. Maksoin tästä järkyttävät 8 euroa, mutta kunto on loistava! Puhelin on Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta ja kompensoi 50snt hinnallaan kassakoneen riistohintaa.

Nyt pitäisi malttaa hillitä. Myrsky ei niin välitä siitä onko lelu iiiiihana retro vai postin kuljettama pahvilaatikko, mutta itselleni näitä kai osittain ostelen. Ja nukkapintaelukoita ihan rehellisesti, ne ovat kirjahyllyssä odottamassa vuosia jolloin eivät joudu yhden pienen raateluhampaan uhreiksi.

Kumpi se on?

Kumpi se on? En pysty enää laskemaan montako kertaa viimeisen kahdeksan kuukauden aikana olen kuullut kysymyksen.

Miksi vauvoista kysytään ensimmäisenä sukupuolta? Miksi se on tuntemattomille kiinnostavin tieto? Kuinka moni kysyisi aikuiselta, onko tämä mies vai nainen? Miksei se vauvojen kohdalla (muka) ole tunkeilevaa?

Lähdetään siitä, että ensinnäkin jo koko kysymys on mielestäni älytön. "Kumpi" viittaa käsitykseen, jonka mukaan sukupuoli olisi yksi kahdesta vaihtoehdosta. Tunnen henkilökohtaisesti niin monia sukupuoleltaan moninaisia ihmisiä, etten yksinkertaisesti voi enää käsittää miten joku voi ajatella sukupuolen olevan joko tai. Sukupuolia on paljon enemmän kuin ne kaksi, jotka genitaalien perusteella suurimmalle osalle meistä synnyttyämme julistetaan.

Tuntemattomat saattavat ajatella sukupuoliuteluiden olevan helpoin tapa puhua vieraasta vauvasta, mutta se ei ole mielestäni riittävän hyvä syy. Tuskin kukaan "kumpiseonnittaja" on kysynyt mikä lapsen nimi on. Tai onko se iloinen. Tai mistä ruoasta se eniten pitää. Tai millä se tykkää leikkiä. Kaikki tuo kertoisi mielestäni enemmän lapsesta kuin tämän biologinen sukupuoli.

Tästä pääsemme aiheen toiseen puoleen: suomen kielessä on sukupuolelle vain yksi sana. Englannin sex ja gender erottelevat biologisen sukupuolen sukupuoli-identiteetistä. Varsin osuva jako. Siinä missä sex merkitsee jalkovälimme värkkejä kertoo gender ihmisestä paljon laajemmin, siitä miksi ihminen itse itsensä mieltää. Vaikka suurimmalla osalla biologinen sukupuoli on melko yksiselitteinen, kertoo sukupuoli-identiteetti paljon enemmän.

Kyllä, Myrskyä kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti. Olen siirtynyt sukupuolineutraali-termistä sukupuolisensitiivisyyteen, sillä neutraali vie ajatuksia liikaa siihen, että lapsesta kasvatetaan sukupuoletonta. Tästä ei tietenkään ole kysymys. Myrskylle kyllä kerrotaan mitä sieltä jalkovälistä löytyy, mutta kerrotaan myös, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Myrsky voi haluta tehdä tai olla. Sex on mikä on (toki sitäkin voi vaihtaa jos ei miellytä jostain syystä) mutta genderin Myrsky voi valita puolestani aivan vapasti.

Miten sukupuolisensitiivisyys käytännössä näkyy? Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikille ihmisille pitäisi tarjota kaikkea: tyttöjuttuja, poikajuttuja, unisexjuttuja. Pyrin siihen myös Myrskyn kasvatuksessa monin eri tavoin.

Ensinnäkin puheessa. En koskaan puhuttele Myrskyä tytöksi tai pojaksi, vaan tämän nimellä, lempinimellä tai muulla. Meillä asuu usein esimerkiksi ihana vauva. En myöskään puhu muista tyttöinä tai poikina/naisina tai miehinä. Mikäli tiedän ihmisen nimen, käytän sitä, jos en, sanon jotain muuta kuvaavaa. Meillä ei käy huoltosetiä vaan asentaja eikä kaupassa ole kassatätejä vaan myyjiä. Tädittely ja sedittely on muutenkin oksettavaa, saatika sen puolesta että ihmiset nähtäisiin ennenkaikkea sukupuolensa kautta. Meidän ihana vauva, herra prinsessa, olkoon mitä on.

Toisekseen puen Myrskyn välittämättä värikoodeista. Hihittelen vanhemmille, joiden linja on "ettei siis TODELLAKAAN voi pojalle laittaa pinkkiä päälle hyi". Lasten värikoodaaminen alkoi vasta 1800-luvun lopulla, ja silloinkin värikoodit olivat päinvastaiset. 1880-luvulta 1940-luvulle pinkki oli poikien ja sininen tyttöjen väri. Toinen maailmansota muutti asiaa osaltaan natsien merkitessä homot pinkein kolmioin keskitysleireillä. Ennen "vahva ja maskuliininen" punainen muuttui häpeälliseksi - siis sopivaksi tytöille!

Myrskyllä on niin sinisiä autopaitoja kuin pinkkejä puputunikoitakin, sekä tietenkin loputtomasti unisex-vaatetta. On käsittämätöntä kuinka paljon värillä on väliä! Esimerkkejä:

Myrskyllä on päällään sininen farkkuhaalari ja päässään pipo, jossa on autoja. Myrsky leikkii punaisella puuautolla. Vastaan tulee vanhus, joka toteaa: "Onpa reippaan näköinen poika! Hieno auto, tuleeko susta rallikuski isona? Taidat olla aika rasavilli, sellainen on katse."

Seuraava päivä. Myrskyllä on päällään marjapuuronpunainen bambihaalari ja sylissä My Little Pony. Vastaantulija pysähtyy ihastelemaan: "Oletpa nätti tyttö, ihanat isot tähtisilmät! Onpa söpö poni, silläpä on varmaan kiva ratsastaa. Hirmu herttainen olet, oikea hurmuri!"

Sama lapsi, eri päivä, eri vaatteet. 

Omien kokemusteni pohjalta voin sanoa että on ihan täyttä höpöhöpöä etteivät vaatteet ja sukupuolen tietäminen (tai luuleminen) vaikuta aikuisten käytökseen lasta kohtaan. Itse puen Myrskyä mahdollisimman monenlaisiin vaatteisiin antaakseni kokemuksia kaikenlaisesta suhtautumisesta. Haluan Myrskyn kuulevan että on ihana, vahva, reipas, kaunis, balleriina, palomies, hurmaava, rasavilli. 

Voiko lapsen minäkuvalle antaa liian paljon rakennuspalikoita? Itse en usko että voi. Toivon, että mahdollisimman monet saavat mahdollisimman suuren paletin, josta valita millaisiksi ihmisiksi haluavat kasvaa biologisesta sukupuolestaan riippumatta. Itse aion jatkaa pakan sekoittamista pukemalla ihanaa vauvaa miten sattuu, antamalla sen leikkiä millä haluaa ja tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaisia asioita joista valita.

Kuvista kiitos ihanalle äitien tukiryhmälle, joka inspiroitui keskustelemaan sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja kokeilemaan omilla vauvoillaan sekä perheidensä lapsuuskuvilla sitä, menisikö pieni lapsi täydestä sekä tyttönä että poikana pelkkiä vaatteita vaihtamalla. Judge for yourself. (c)