Retroilijan äitiyspakkaus

Päivän hot topic odottajien maailmassa on tietenkin ollut tänään julkaistu vuoden 2011 äitiyspakkaus.

Voi mikä ankeuden multihuipentuma omaan makuuni! Äitiyspakkaus meille otetaan joka tapauksessa, mutta toivon kyllä että ehtisin vielä saada 2010-pakkauksen, jossa sentään oli värien suhteen jotain yritystä.

 

Siellähän on keltainen vaate! Ja oranssit raitahousut!

No, värittömiä vaatteita saa onneksi itse värjättyä, ja värjäykseen menee kummasta tahansa pakkauksesta suuri osa.

Vuoden 2011-pakkaus on keskustelufoorumeilla tuomittu välittömästi "poikamaiseksi". Myös yksi ainoa värikäs vaate, punaiset puolipotkuhousut, on saanut kummeksuntaa osakseen: miten pakkaukseen on voitu laittaa jokin näin selkeästi tytölle tarkoitettu vaate?

Itse lähinnä nauran tälle keskustelulle. Äitiyspakkaukset ovat ymmärrettävästi neutraaleja, mutta selkeät perusvärit olisivat minusta olleet kiva asia. Punainen ei ole tyttöjen ja sininen poikien väri. Ei punaiseen puetun poikalapsen pieni penis siitä vaatteen väristä putoa, lupaan tämän. Nyytti tulee käyttämään kaiken värisiä vaatteita. Pienen lapsen koodaaminen vaatteilla pieneksi naiseksi tai pieneksi mieheksi on minulle vieras ajatus: lapsi on lapsi, eikä sukupuoli-identiteettiä tarvitse työntää stereotypioiden kautta pienelle lapselle, kyllä se siitä muodostuu ihan muovaamattakin.

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei vaatteen värillä ole väliä. Ei olekaan, sille lapselle. Sen sijaan ympäröivän maailman aikuiset peilaavat suhtaumistaan lapseen voimakkaasti tämän vaatteiden värin perusteella. Aikuisten suhtautuminen yhteen ja samaan lapseen vaihtelee suuresti, jos nämä eivät tiedä kumpaa sukupuolta lapsi on, mutta jos tämä on puettu selkeästi sukupuolitettuihin vaatteisiin. Ylen Prisma-sarjassa tuli kerran dokumentti, joka havainnollisti tätä. Kahden kuukauden ikäinen vauva oli puettu ensin vaaleanpunaisiin röyhelövaatteisiin. Koehenkilöt kehuivat vauvaa kauniiksi, kutsuivat tätä prinsessaksi, silittelivät hellästi ja lepertelivät vauvalle tämän tulevan varmaan isona balleriinaksi. Samoille koehenkilöille näytettiin myöhemmin sama vauva, tällä kertaa vaaleansinisissä autovaatteissa. Koehenkilöt koskivat vauvaan aivan eri tavalla pyöritellen ja pomputtaen vauvaa, kehuivat vauvaa vahvaksi ja rohkeaksi pikkumieheksi ja sanoivat tälle että hänestä voisi tulla vaikka rallikuski.

Huh huh. Jos tämä ei puhu puolestaan niin ei mikään.

Miltä näyttäisi minun äitiyspakkaukseni? Kokosin vaatevarastoistani suunnilleen saman määrän samoja vaatemalleja kuin vuoden 2011-pakkauksessa, ja oma valintani näytti tältä:

Suhteellisen värikästä? Äitiyspakkauksen makuupussi tullaan joka tapauksessa päällystämään tuolla Finlaysonin vihreällä sydänkankaalla, Nyytin mummi on jo luvannut sen tehdäkin. Ulkohaalaria meillä ei vielä ole, mutta kevyen vaunuhaalarin korvaa tumman violetti nallehaalari. Bodyissa ja potkupuvuissa Tutan nallet ja retroleijona ovat vahvasti edustettuina. Kuten huomaatte, kokoelmaani kuuluu niin sinisiä kuin punaisiakin vaatteita. Alareunassa on myös yhdet vaaleanpunaiset housut, näette oikein. Vaaleanpunainen on minusta muihin väreihin yhdistettynä pieninä annoksina oikein kiva, ja myös Nyytti tulee muutamia vaaleanpunaisia vaatteita omistamaan.

Suurimmalle osalle pakkaukseni on varmasti aivan liian värikäs, mutta itse puen lapsen mieluummin kirkkaisiin väreihin kuin ei-minkään värisiin vaatteisiin. Massaan ehtii sulautua ja näkymättömäksi tekeytyä muulloinkin, vauvan ei tarvitse sitä tehdä.

P.S. Jos joku on sitä mieltä, että pikkulapset "luonnostaan" pitävät tyttöinä vaaleanpunaisesta ja poikina sinisestä, niin eikun tutkimustuloksia pöytään. Itse en usko tuohon hetkeäkään, eikä mikään löytämäni tutkimus tue tuota olettamusta.