Kasvatusalan opintoja on itselläkin takana useita vuosia, eikä niiden aikana sisäistettyä tietoa voi olla miettimättä suhteessa omaan lapseen. Yksi asia josta on hyvä panikoida jo Nyytin ollessa vielä mahassa on tietenkin koulutus. Miten voisin ikinä laittaa lastani peruskouluun, jonka kasvatusmetodeja ja ihmiskuvaa pidän vähintäänkin arveluttavina? Entä kun vaihtoehtona on ainoastaan Steiner? Steinerpedagogiikka on aivan tuulesta temmattua dadahuttua ja suuri osa opettajista newage-hörhöjä, mutta allekirjoitan Steinerin näkemykset lapsesta oppijana miljoona kertaa mieluummin kuin peruskoulun kognitiivisen maailmankuvan. Huoh. Valinta on siis, kuten niin monien asioiden kohdalla näinä päivinä, ruton ja koleran väliltä.
Yritän sysätä koulutusahdistuksen taka-alalle ajattelemalla, että siihen on vielä niiiin monta vuotta (eikä ole, tiedän sen, se tulee kuitenkin ihan puskista). Yksi tällä hetkellä minua kiinnostavista aiheista on lapsen ehdollistaminen ennen syntymää.
Kyllä. Puhun ehdollistamisesta. Siitä samasta, jota Pavlov tutki koirilla. Siitä samasta, jolla tuntuu kasvatuksessa nykyisin olevan erittäin negatiivinen kaiku. Mielestäni ehdollistamisesta jeesustelu on kuitenkin täysin turhaa. Uskon vakaasti ihmisen olevan niin palikka olentona, että ehdollistaminen nyt vain sattuu toimimaan meihin. Usein ehdollistamista ajatellaan kasvatettavan koneellistamisena, joka saadaan aikaiseksi rangaistuksen uhalla. Itse näen kuitenkin ehdollistamisen positiivisen kautta todella mielekkäänä ja toimivana metodina. Jokainen meistä on ehdollistettu koko joukkoon asioita, ja sitä vastaan on turha taistella.
Mutta koska ehdollistamisen voi aloittaa? Sikiöiden ehdollistamista on tutkittu lähinnä rotilla. Rottakokeet ovat osoittaneet äänillä, hajuilla ja mauilla ehdollistamisen olevan toimivaa rotilla, enkä usko että ihminen tästä paljon eroaa. Rotista ei vauvojen yhteydessä puhutta, eikä ehdollistamisesta. Mutta vaikkei tätä termiä juuri käytetä, myydään sikiöiden ehdollistamiseen tarkoitettuja välineitä raskaana oleville naisille vaikka kuinka. Yksi suosikeista on Bola-koru.
Bola on vienosti helisevä pieni pallo, jota pidetään pitkässä ketjussa niin, että pallo tulee mahan päälle. Bolan
äänen sanotaan kantautuvan mahan läpi kohtuun, jossa mahavauva voi kuunnella Bolan helinää. Bolan idea on se, että aktiivisesti käytettynä lapsi tottuisi tuttuun ääneen ja mahan ulkopuoliseen maailmaan saapuessaan muistaisi turvallisuuden tunnetta tuovan tutun äänen ja rauhoittuisi (eli suomeksi sanottuna, ehdollistuisi ääneen). Oletuksena tässä on, että lapselle syntymä on kriisi, jossa tämä revitään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä vieraaseen tilaan. Keskustelupalstoilla käydään väittelyä siitä, voiko Bolassa olla mitään perää, mutta itse käytän kyseistä helistintä ihan mielenkiinnosta, saa nähdä ehdollistuuko Nyytti Bolaan kivana ja rauhoittavana asiana.Viimeistään 20. raskausviikolta eteenpäin lapsen sanotaan kuulevan melko hyvin, joten vanhempia kannustetaan laulamaan ja juttelemaan lapselleen (siis onko muka joku odottava äiti joka EI puhu lapselleen?). Itse olen laulanut muutamaa valikoitua kappaletta Nyytille jo raskausviikolta kuusi eteenpäin. Lapselle laulaminen on itselleni rauhoittava ja miltei meditatiivinen kokemus, joten olen aloittanut hyvissä ajoin ennen kuin Nyytti edes on pystynyt kuulemaan minua. Lapsen sanotaan tunnistavan tutut melodiat syntymänsä jälkeen. Omassa repertuaarissani ovat seuraavat kappaleet:
Oravan laulu. Koskettava, hieman melankolinen kehtolaulujen klassikko. Näin Miesten Vuoro-elokuvan hieman ennen kuin Nyytti ilmoitti tulostaan ja ajattelin jo silloin, että tuota laulua tulen laulamaan omalle lapselleni. Loppukohtaus elokuvasta on todella hanat auki-kamaa, enkä pysty katsomaan tätä vieläkään itkemättä. Uskon kuitenkin että tunneside laulettavaan lauluun vain voimistaa lapsen kokemusta siitä.
Toinen aktiivisesti Nyytin soittolistalla oleva laulu on Oppimisen ylistys. Haluan välittää Nyytille meidän arvojamme, ja vanhat vasemmistolaulut nyt vain sattuvat vetoamaan syvälle sisimpääni. Lisäksi ne ovat hauskoja laulaa.
Viimeiset viikot olen myös ottanut rutiiniksi soittaa Nyytille pehmoankkaa nukkumaan käydessäni. Ankka löytyi viime kesänä puistosta, ja soittaa "Levon hetki jo lyö"-biisiä. Joka ilta lasken ankan vatsalleni soimaan, ja useimmiten Nyytti alkaa potkia ankkaa pian biisin alettua. Jos siihen siis reagoidaan noin voimakkaasti, tarkoittaa se että Nyytti kuulee ankan hyvin. Yritän pitää jatkuvan linjan ankan soittamisessa myös Nyytin syntymän jälkeen ja toivottavasti ehdollistaa Nyytin siihen, että kun ankan biisi soi, se tarkoittaa että nyt mennään nukkumaan.
En ole vielä keksinyt miten hajuilla ja mauilla ehdollistaminen toimisi. Jos jollakulla on ideoita, saa niitä tarjota, siihen asti käytän lähinnä ääntä.
Minä sanon eläköön ehdollistaminen! Ehdollistaminen voi olla kasvattajan paras kaveri, jos siinä onnistuu. Ehdollistamista on turha pelätä lastenkaan kanssa, vaan ottaa siitä kaikki irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti